TEAM M&M

Uusin Fightsportti on taas kaupoissa ja meitsille yksi kansikuva lisää plakkariin. Taitaa olla kelmuissa tämä läpyskä, joten ei pääse vakoilemaan mitä sisältää, mutta paljon on asiaa taas tälläkin kertaa. Kansikuvan tekeminen oli hauska proggis, manseen asti ajeltiin kuvaamaan. Leffan varmaan jokainen tunnistaapi.

Ollaan Nyyssiksen kanssa ihan koukussa tuohon biljardiin iPhonessa, mutta tänään se ilmoitti, että trialista on jäljellä enää kolme päivää. Iloisena koitin mennä ostamaan sen softan, niin sanoivat sivuillansa, notta sitä peliä ei voi enää ostaa.  No johan nyt on kummallista, toivotaan, ettei simahda kolmen päivän päästä, sillä se on älyttömän hauska peli kahvin ääressä pelatessa ihan missä vain.

Oltiin siis Espoossa uudessa kauppakeskuksessa, en ole lukenut Mikan versiota, joten tässä tulee oma sokkona. Hieman tyhjältä vaikutti uusi erikoisesti kasattu pytinki. Jotenkin hölmösti oli tehty tuo ostari, koska siellä ei ikäänkuin pääse kiertämään ympäri, vaan jokaisen kujan päässä on tehtävä uukkari, muuten on Ohlssonissa tai S-Marketissa.

Svenska videoo kierroksesta

Kakkoskerros oli täysin vaiheessa eikä sinne löydetty tietä, eikös tuommoinen kannattaisi avata kerralla kunnolla, eikä puolivalmiina, jolloin jää kakka maku suuhun.

Sumpilla käytiin Cafe Entressessä, joka oli melko lailla tyhjä. Sumppi kustansi 1,80 euroa, eli ei mitenkään kallis ja se oli varsin hyvää. Kakkupala sitten nosti setin hinnan vajaaseen kuuteen euroon.

Nyyssis kiskaisi laten lärviin ja valitteli sitä ruotsiksi kovin köykäiseksi(kuten ilmeestäkin näkee), videota tästäkin sessiosta vielä tänään.

Entresse cafeessa otettiin eka erä biljardia iPhonella, varsin koukuttava kaksinpeli on kyseessä.

Joku keijo kauppa koitti lähetellä bluetoothilla mainoksia, emme ottaneet vastaan. Törkeää spammiä tuommoinen! Ei mulla ainakaan ollut yhtään hauskaa.

Loppuun vielä taidekuva kahvikupista, eikö olekin hieno!

Käytiin Maikkelin kanssa tsekkaamassa uusi kauppakeskus Entresse joka sijaitsee Espoon keskuksessa. Kauppakeskus on avattu 25.11.2008 ja ulkopuoli on totaalisessa vaiheessa. Työmaa retkotti pihalla ja sai kieli keskellä suuta väistellä kuralammikoita sekä ohi huitelevia autoja. Sisäpuolikin näytti olevan vielä rakenteilla, sillä esim tokaan kerrokseen ei ollut mitään asiaa. Siellä luki: Työmaa, pääsy kielletty. Sisällä oli outo pohjasuunnitelma, sillä ostoskeskusta ei pystynyt mitenkään ns. kiertämään läpi vaan oli mentävä ensi yhteen suuntaan loppuun asti ja käännyttävä takaisin jos mieli nähdä toisen käytävän kaupat ja salat. Kaipasimme sellaista forumin ja kampin tapaista kiertämistä. Kauppoja oli kuitenkin jo eksynyt sinne jonkin verran.

Oli Clas Ohlosonia,

Seppälää, (Mike bongasi pakkotoiston bannerin, melkein)

jotain kenkäkauppaa (noin kilometri).

Pari kahvilaa, joista toisessa kävimme nauttimassa kahvin, marjapiirakan ja latten. Oli ihan normi lattea, ei mitään mind blowing stuffia. Piirakan Mike ehti kiskaista naamaan ennen kuin ehdin pöytään istumaan.

Tässä Mike juoksee jo sisään, kahvia piti saada heti…

Tässä menossa jo vika pala piirakkaa…

Jäi aika laiha fiilis Entressestä, moderni oli kyllä ja paikka natisi uutuuttaan. Jotain kuitenkin olisi saanut olla lisää. Esim kamppi kun avattiin, sai siinä ihmetellä miten hieno paikka se oli.  Kauppoja oli melkein liikaa. Entresse on yksi ostari lisää muiden joukossa. Ehkä sitten, kun toinen kerros valmistuu ja kirjastokin avaa ovensa (ensi vuoden puolella), tulee paikkaan sykettä lisää!?

Entressen pitkä käytävä…

Katsoin elokuvan. Elokuvassa Liam Neeson pistää haisemaan. Neesonin tyttö Kim haluaa lähteä interreilaamaan U2:n perässä horon näköisen kaverinsa Amandan kanssa. Liam haistaa matkassa palaneen käryä, eikä sitten niin millään halua tytärtään päästää bändärin hommiin. Liam esittää säälittävää isää Kimin synttäreillä ja lahjoittaa tälle karaokekoneen, vautsi vau. Isäpuoli pälvikalju Stuart pistää paremmaksi ja lahjoittaa Kimille syndelahjaksi meetrvurstia, hän taluttaa imelän oloisesti isosiittimisen hevosen bileisiin, karaokemasiina jää siihen paikkaan ja Kim rientää hevosen selkään kuin tuulispää.

Liamin vaimo, nykyinen pälvikalju Stuartin vaimo, huijaa törkeästi Liamia ja allekirjoituttaa viekoitellen tyttärelleen todistuksen, jolla tytär saa mennä pissaliisakaverinsa kanssa Pariisiin.  Pariisissa kaikki hommat menevät päin vittua. Taksijonossa tyttöjen kylkeen iskeytyy välittömästi roistojen juoksupoika Peter, joka näyttää espoolaisen pizzerian karvakäsimyyjältä. Peter on niin mahottoman komea, että Amanda vaihtaa välittömästi märkiä pikkuhousujaan kieli roikkuen Peterin lahkeessa asti. Peter on ovela, hän huiputtaa liisoilta asunnon osoitteen ja soittaa välittömästi albaanikavereilleen, jotka ryntäävät iloisesti asuntoon kidnappausmentaliteetilla varustettuna. Kim leikkii isin puhelimessa antaneiden ohjeiden mukaan kuurupiiloa roistojen kanssa ja valitsee vähiten ennalta-arvaamattoman piilopaikan, sängynaluksen. Voi sentään, albaanirosmot ovat fiksuja, he esittätävät etteivät huomaa sängyn alla nillittävää Kimiä, mutta yhtäkkiä kuin tyhjästä, sängyn taakse teleportannut roisto kekkaa Kimin ja ottaa tämän matkaansa. Täysin avuton Liam kuuntelee puhelimessa episodin. Tässä kohtaa Liamin ilmeestä näkee “mitäs minä sanoin” ja hän pistää todellakin haisemaan. Liam nakittaa Stuartin hommaamaan lentoliput ykkösluokassa Pariisiin ja onkin siellä silmänräpäyksessä.

Pariisissa Liam saa aivan rauhassa mellastaa ja mekkakoida kaduilla, ajelee yksisuuntaista väärinpäin, ryövää taksin, hakkaa ihmisiä ja rikkoo paikkoja ranskalaisten poliisien kaivaessa nenäänsä. Liam on niin kova jätkä, että pistää pataan kaikkia, jopa viattomia sivullisia. Mutta on syytäkin, sillä Liamin pikku prinsessa on joutunut säälimättömän mafian ihmiskaupan uhriksi, tästä ei hyvä heilu! Mafia kidnappaa nättejä tyttöjä, pumppaa ne täyteen narkootteja ja prostituoi heidät, törkeää!  Liamin tyttö on kuitenkin vasta neitsyt, joten hän on spesiaali, hänet viedään huutokauppaan, aivan hirvittävää! Paikkoja täysin holtittomasti paskaksi pistävä Liam kerää punaista lankaa käärölle ja saa joka nyrkiniskulla enemmän tietoa kauniin tyttönsä olinpaikasta. Siinä matkalla saa turpaan niin albaanit, arabit kuin viattomat ranskalaisetkin.

Liam osaa myös kiduttaa, hän tunkee mafian alaosaston pomon suuhun rasselin ja akkukaapeleilla johtaa sähköä roistoon. Valokatkaisijasta kun valot pistää päälle, niin roisto huutaa ja menee siniseksi, kätevää. Sinisen värinen albaani joutuu kertomaan ratkaisevan johtolangan, mutta Liam on tulessa, hän jättää valot päälle huoneeseen ja kävelee pois, armoa anella eikä anneta perkele! Tästä eteenpäin Liam osuu joka laukauksella kuolettavasti, mutta roistot eivät osu edes ladon seinään. Liam päätyy  alamaailman eliitin huutokauppaan, jossa hänen tyttärensä vaihtaa omistajaa hintaan 500,000 euroa, se on paljon rahaa se. Tässä vaiheessa tuleekin sitten ensimmäinen mutka matkaan, Liam köytetään kiinni katosta roikkuvaan putkeen ja aiotaan pistää kylmäksi. Ei hätä ole tämännäköinen, varsin sopivasti putki katkeaa ja sieltä tulee kuumaa ilmaa roistojen päälle. Ja taas mennään, Liam osuu joka laukauksella kaksi kertaa, mutta roistot eivät. Liam 100 - Roistot 0. Liam  tunkeutuu kliimaksissa arabialaisen pohatan ökyveneelle ja tappaa siellä kaikki, melkein itsensäkin. Loppujen lopuksi U2 jää näkemättä, mutta ruumiita tulee enemmän kuin laki sallii.

Tässä siis kaikkien kostoelokuvien isä, kannattaa katsoa!

Motellet oli pirskatti vieköön kiinni, langetan siis Miken kirouksen kuppilan päälle, se meinaa sitä, että eivät saa oviaan enää koskaan auki ja sisälle muodostuu toisen ulottuvuuden tyhjiö, joka imaisee kaikki kahviloita lauantaisin kiinni pitävät sisäänsä for eternity.

No vein paremman(ei Nysvä) puoliskon Briossi kahvilaan Kalevankadulla, jossa on myös varsin herkullista ja laadukasta kahvia. Itse otin tapani mukaan perinteisen kahvin, parempi(ei Nysvä) puolisko otti presso machiaton, vai mikäs perkele se nyt nimeltään oli. Yhteensä hintaa sopivat 5 euroa, ei paha ja hyvälle maistuu. Kahvilassa on myös hyviä leivoksia, kannattaa käydä zekkaamassa ja maistelemassa kahvia etenkin tässä ikkunapaikalla, josta voi katsella kun ulkona viima puhaltaa mummoja kumoon.

Pois kävellessä siinä vieressä oli hauska pikkukauppa, jossa kaikenmoista vaaleanpunaista sälää, paikan nimi oli Kitsch. Bongasin heti ikkunalta legendaarisen jeesusteipin, tästähän kaikki aina puhuu. Jeesusteippihän on käypää kamaa vähän mihin sattuu, etenkin kaikkeen väliaikaiseen virittelyyn. No tässäpä se nyt sitten on, Jesus teippi, mahtavaa! Pakko käydä rulla tuota ostamassa, ei voi muuta. Mahtavaa sitten teipata kaikkea randomia tuolla teipillä, ateistin paras kaveri.

Kaupassa oli muutakin todella häröä matskua kuten hammastikkukone, WTF? Mitähän tuokin tekee? Antaa uuden tikun kun edellisen ottaa vai valmistaako tuo peräti noita tikkuja jos heität viereen kokonaisen vaahterapuun? Nyt on kyllä ihan pakko Team M&M:n mennä tuonne shoppailemaa, ostetaan Jeesusteippiä sekä jotain varsin typerää kamaa ihan vain ostamisen ilosta. Hieno kauppa!

Suatanan suatana. Team M&M täytti tänään vuosia, meitsi täydensi lukeman 66 vuoteen. Voi helvetin viistoista ja yksi päälle, kaikki soitteli ja muistutti miten perkeleen vanhaksi sitä on tullut kasvettua. No kiitoksia anyways, mutta ei tässä kyllä numbaa viitsi asiasta liikaa tehdä. Team M&M kokoontui bileisiin, ja vittu mitkä bileet!

Kakkua ei ollut, vaan sen virkaa toimitti pervo Mimmin parempi pitko, tuon nimen voisi suosilla muuttaa Mimmin parempi torttu tai Mimmin parempi piirakka tai Mimmin parempi pipari, oi että! Kynttilätkin olivat loppu, joten kynttilän paikalla spaddu, perkele läppärikin oli PC, voi herranjumala, tästä ei bileet parane vai mitä?

Lauantaina on melkein pakko mennä poikkeemaan Motellet nimisessä mestassa päivällä, sijaitsee jossain Iso-Roballa. Mainostivat  radiossa, notta siellä saa erikoiskahveja, voisi toisen paremman puoliskon(ei Nysvä) viedä sinne pressolle ja itse vetää jotain herkullista sufeeta.

Kahvista puheenollen, en ole uskaltanut Kaakaopuussa 3 vuoteen kysyä mitä heidän kahvinsa on, koska se on vallattoman herkullista. Olen aina pelännyt, että sieltä tulee vastaus tyyliin “No Gevaliaa se on”, ziisus, “Gevalia - Ja vieraatkin lähtee!”. No nyt kysyin ostaessani jälleen kerran sitä herkkua. Tarjoilija sanoi, että odotatko hetken niin hän tarkastaa. Jäin pöytään istumaan peukalo perseessä hikoillen kuin pylly jouluna odottaen pahinta. Tarjoilija käveli kuin hidastetusta elokuvasta takaisin, hiukset hulmusivat tuulessa, vaikka  olimme sisällä. Katsoin lasittunein silmin tarjoilijaa ja varauduin vetämään itseni jojoon. Sydämeni jätti pari lyöntiä väliin täyttyen enemmän verestä ja lyödessään uudestaan, lyönti tuntui Konalassa asti.

Tarjoilijan hiukset olivat brasilialaisen ruusupuun tuoksuiset ja kerman väriset, hän katsoi syvälle verestäviin punaisiin silmiini ja sanoi “kahvimme on italialaista tummaa paahtoa”. Tunsin alapäässäni kutinaa, sydän löi 200 kertaa sekunissa ja laskin lähes alleni. Olin onnellinen, en voinut sanoa mitään, vaan käänsin kyyneleet silmissä katseeni maahan ja huokasin syvään, nielaisin kerran ja onnistuin tukahduttamaan vallattoman onnellisuuden tunteen. Päiväni oli pelastettu, en ollut suotta upottanut satoja ja satoja euroja tuohon pieneen idylliseen akvaarionmuotoiseen kahvilaan. Jalat vapisten nousin ja kävelin kotiin, hieno päivä!

Tullut katsottua joka ikinen jakso Stargate Atlantista mitä on ilmestynyt. Siinä sarjassa on jotain ihmeellistä. Vaikka onkin lapsellinen (tyylin Star Trek), on siinä jotain koukuttavaa. Henkilöhahmot ovat rakentuneet käsittämättömän eläviksi ja jokaisessa henkilössä on oma nyanssinsa, joita mielenkiinnolla seuraa. Ehdottomia lemppareita on John Sheppard, Rodney McKay ja Richard Woolsey. Sheppard on humoristinen ja tietyllä tapaa kyynistynyt asevoimien komentaja. McKay, huumorintajuton, ilmiömäisellä älyllä varustettu tiedemies, jolle kaikki elämässä on haastetta ja kilpailua. Woolsey on vitos kaudella Atlantiksen hassu pomo, joka onnistuu tekemään itsensä naurunalaiseksi tilanteessa kuin tilanteessa. Hän on silti luun kova supliikkimies ja tosipaikan tullessa äijältä löytyy munaa.

Sarja on päässyt viidenteen kauteensa ja jaksoja takana jo 16. Et silleen.

John Sheppard

Rodney McKay

Richard Woolsey

Kävin Turussa kuvaamassa, pääsin ajelemaan melkein valmista uutta motaria. Muutama kymmenen kilsaa on vielä valmistumatta tuota motaria, mutta muutoin valmista kauraa. Kohta pääsee Suomen persereikään nopeampaa kun pala paksusuolta on vetästy mutkan kautta suoraksi.

Pistetääs tähän väliin taas musavinkkiä. Daylight dies on yksi parhaimmista bändeistä joita olen koskaan kuullut. Kunnon itsemurhamusiikkia, semmoista Katatonian ja Opethin sekoitusta, törkeän hyvät lätyt ovat vääntäneet. Kuunnelkaa tämä biisi kokonaan ja ihastukaa musiikkiin.

Musavideo kavereilta

Niin ja kuva jota kävin kuvaamassa Turussa. Renkaanvaihto ilman tunkkia.

Juu, eilen siis WS-10 kuvattiin malmin jäähallilla ja meikäläinen iloisesti 38-asteen kuumeessa. Ei tehnyt hyvää tietenkään sellainen ja olo paheni iltaa kohden. Jouduin menemään vielä kolmeksi tunniksi johonkin fakin kehityspalaveriin. Oli muuten helvetin raskasta sekin, istua tuolilla innostuneen ja kuuntelevan näköisenä ja vielä yrittää sanoakin jotain rakentavaa.

Kello soimaan 7:50 ja itkemään saikkua terkkarilta. 3 päivää napsahti ja jo 8:20 olin paperi kourassa kävelemässä läpi kinosten kohti kotia. On muuten hyvä puoli asua lähellä sairaalaa, ei tartte kuin katu ylittää ja on paikan päällä. Mesta oli aivan autiona ja pääsin 2 minuutin odottelun jälkeen kipusisaren luo inisemään huonoa oloa.

Mielenkiintoinen juttu tuli ilmi terveyssiskon luona. Se täti nimittäin lopuksi kysyi poltanko tupakkaa ja juonko minkä verran alkoholia. Tietty kerroin olevani urheilija ja etten polta tupakkaa (se on totuus, sillä pössyttelen sikareita) ja alkoholia nautin suht harvoin. Sanoin: “Otan saunaoluen silloin tällöin” ja täti siihen: “Käyt saunassa joka toinen päivä?” -”Käyn kaksi kertaa vuodessa saunassa (huoh).” Näin jälkikäteen mietittynä oli ehkä hölmöä sanoa olevani urheilija, eikö juuri urheilijoilla ole dokaajan maine? Noh, aivan sama.

Pakko oli kuitenkin kysyä, että minkähän vuoksi tällaista asiaa tiedustellaan, sillä tuskin esim oluen juonti liittyy mitenkään flunssaan? Se on kuulemma tullut jo viime vuonna korkealta valtion taholta käsky tilastoida ihmisten alkoholin käyttöä ja tupakointia samalla kun sairauksia hoidellaan. On muuten hauska ajatella jonkun tulevan ripulitaudissa vastaanotolle hakeakseen saikkua ja tohtori sitten kysyy: -”Niin, poltatko?” -“Mitäs helvettiä sillä on merkitystä mun paskataudin kanssa?”

Että tällaista.

Nyt se **tun suu auki!

Oltiin sitten taas kuvaamassa Wrong sporttia. Malmin jäähallilla Team M&M mekkaloi ja kuvasi vaikka Nyyssis olikin kovin kipeä. Wrong sport 10 siis vuorossa ja tällä kertaa duunattiin jääkiekko.

Kun hain Nyyssiksen himasta, niin joku tolvana yritti ylämäkeen takavetoisella 500-sarjan bemarilla kitkat alla. No eihän se pitänyt, vaan lähti luisumaan alaspäin kunnes pamautti takapuskurin paskaksi lyhtypylvääseen. Kelihän on ollut ihan kamala nyt kaksi päivää, tosin eilen oli aivan helvetillinen keli, en ole aikoihin semmoista sotkua nähnyt.

Zekatkaas muuten jostain Edorf nimisen kotimaisen räppärin Narttuja biisi, voi jeesus on hauska kappale, aivan loistavaa sanoitusta. Suomi-räppi iskee muutenkin nykyään metallin kylkiäisenä meitsille oikein kunnolla.